tiistai 14. marraskuuta 2017

Palleroisuus ja kyky kantaa hankalien kohtien ylitse

Mietin tässä, että jos palleroisuus ei soi, niin miksi kesäisten oopperajuhlien paikkakunnan sanomalehdellä Itä-Savolla ja monilla muysiikin ammattilaisilla on tavallaan palleroinen tyyli,niin vahvasti jopa, että se peittaa muita asioita alleen. Oltiin eilen koirien kanssa tavallista pidemmällä kävelyllä ja ne hiukan vilustuivat ja ylirasittuivat, mistä syystä niiden kroppa tuntui kaipaavan palleroista oloa tuekseen: puskuriksi, kun jossakin kohden kehoa aina joskus, milloin hetken, milloin pari minuuttia ja milloin pidemmän aikaa, ilman tietoa etukäteen että missä ja miksi, kroppa kaipasi tukea energiavarannoista. Savonlinnaan tulee paljon työn uuvuttamia ja urauttamis matrkailijoita, joten savonlinnalaiselle voi lähes milloin tahansa tyulla odottamaton rasite yhdestä tai useammasta matkailijasta lähiympäristössä. Matkailija on myös matkan jälkeen uupunut ja nälissään ja siksi tavallista enemmän jumissa, minkä ylitse paikallisen sanomalehden vaikutuksen tulisi auttaa kantamaan, sekä savonlinnalaisen itsensä että matkailijat ja muut ympäristön ihmiset. Oopperassa ja taiteissa ylipäätään on samaa: tarvitsisi esityksen tai taideteoksen kantaa ylitse yleisön ihmisten elämien hankaluuksien, tarjota jotakin parempaa mutta myös helpottaa välitöntä oloa, jos se vaikka työn tai sairauden tai lasten koulun kaavamisuuden vuoksi on useasti väliaikaisesti huonommalla tolalla. Kanssa jos jokin paikkakunta sitten vaalii palleroisuutta, niin sinne ohjautuu väkeä, joka tarvitsee palleroisuutta jonkin oman elämänsä hankaluuden ylittämiseen, oli se sitten jokin väärä valinta, niskassa painava työ tai koulu tai sairaus tms. Vnahemmiten ihmisille tuylee vastaava hankaluus, jos nuorempien taitotaso ei ole kyllin viisas, niin oma elämä menee jumiin, kun ventataan että milloin taas päästään viisaammille urille, ja niin tarvitaan palleroisuutta, jos halutaan nostaa meininki kaikkien osalta viisaammaksi. Uskonto törmää mitä suurimmassa määrin samaan iulmiöön: pulassa olijat turvaavat uskontoon, ja niin melkein kaikki pitäisi noukkia jostakin ojasta ylös, mikä kysyy myös heiltä voimia edes hetken verran noudattaa tavallista viisaampia ohjeita, mihin palleroisuus tuo jaksavaisuutta. Palleroisuus on siis joidenkin energiavarantojen puskirimaista täyttämistä, otetaan helpotettu kurssi, jotta selvittäisiin jostakin, esim. keskityttyä taiteen tekemiseen, parannuttua sairaudesta, korjattua jokin elämän eoäkohta, mikä merkitsee, ettei silloin voi täysipainoisesti tehdä kaikkea, ettenkään raakaa, ja että yleensä tarvitsee syödä itsensä kylläiseksi, ottaa leppoisasti ja rauhallisesti, sallia aikaa niiden asioiden korjaamiselle, joihin ei tavallisesti keskity niin paljoa kuin nyt tarvitsisi, joille ei siis tavallisesti varaa omaa rauhaa.

torstai 9. marraskuuta 2017

Ilmasto-osaamisen puuttumista

Savonlinnaan on tavannut tulla lumi marraskuun puolivälissä ja sitä ennen marraskuun pari ekaa viikkoa ovat olleet räntää, ei sen enempää. Mutta tänä vuonna ensilumi tuli lokakuun viimeisinä päiuvinä ilman edeltäviä räntäsäitä ja pysyi lähes viikon, missä oli pari lähes -10C pakkaspäivää.


Räntäsäät ovat tavanneet pakottaa lämmöntuotannon päälle, olleet varoitus tulevista pakkasista. Mutta tänä vuonna ulkona liikkuessa mm keskustassa vaikuttaa siltä, että ihmisillä on iho viileä tai kylmä eikä lämmöntuotanto toimi. On kuin iso osa ei tavoittelisikaan ihon lämpimänä pitämistä vaan haluaisivat, että kaikki pitäisivät seuraa kuten lämpiminä vuodenaikoina, mutta sehän viilentää valtavasti, on juuri se syy, miksi tropiikista muuttaneet eivät selviä Suomen lmastosta. Kai joukossa siis on kamalan monta ilmastoa osaamatonta, joista osa aikoo viettää talven kokonaan sisällä pysytelle - puoli vuotta! . ja osa ei tajua ollenkaan, että pitäisi varoa pakkasta, kun eihän pakkanen satu vaan jäädyttää kropan niin, että menettää nuo jäätyneet, siis paleltuneet, kehonosansa kuin spitaalinen. Viime aikoina kaupungilla kulkiessa on vaikuttanut siltä, että lähes jokaiselle on vaarasdsa käydä niin. Lämmöntuotannon saa päälle esim. Stenka Rasin -laululla, aika matalalata venäläisen komean mieskuorolaulun tapaan laulettuna, mutta se siis tuo räntäsäiden tyyliä, joka on tarpeen kyllä, vaikka räntäsäitä ei ole juurikaan ollut. Myös joululauluista on iloa, mutta lähinnä pakkasen kestämiseen, kun lämmöntuotannon osaa jo.
Lämmittelyohjeita nin 190 kpl http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html
Vuodenaikojen elämisen ohjeita pitkästi   http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

Instructions of how to get warm (translation of some 23 points) http://finnishskills.blogspot.fi/2015/12/instructions-on-how-to-get-warm.html
Advices on living wisely with the seasons (translation of a long Finnish text about the seasons) http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html


11.11.2017   Tänään taas kun Savonlinnan keskustassa käsin, niin oli mittarin mukaan aste tai pari plussaa ja silti lähes kaikilla ohikulkijoilla viileä tai kylmä iho eikä lämmöntuotantoa melkein ollenkaan, oli kuin eivät olisi tavoitelleetkaan lämmöntuotantoa. En voinut olla miettimättä, että mistä tropiikista lienevät ja kuolevatko kaikki nuo ihmiset palellutettuaan ensin itsensä lähiviikkoina. Kun ihon kerran pitää olla ihan lämmin talvella ulkoillessa, ja kehon ihon alla myös ihan lämmin, koko ajan. Ihoa kylmentää, jos syö liikaa tai juo kuumaa. Syöminen ja kuuman juominen auttavat vain koko kehon lämmönhukkaa paikaten, eivät etukäteen eivätkä auta verenkiertoa ja ihon pitäminen lämimänä on verenkiertokysymys eli reippaasta liikunnasta kiinni, esim. portaiden ravaamisesta tai juoksupyrähdyksestä, jonka jälkeen pyrkii pitämään verenkierron hyvänä. ja lämmön tuotannon päällä. Korkea ikä, tai lihavuus ei poista verenkierron ja siis liikunna tarvetta.

Voiko noin moni, reippasti yli puolet kaupungilla ulkona liikkuvista, olla itsemurhahakuoisia, kun eihän paleltumien hakemisessa muusta oikein voi olla kyse,  jollei sitten halusta vammauttaa ja tappaa muita, jos itse lentää etelän lämpimään. Kirjoittelin joskus elämänohjeita masentuneille avuksi: http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi .

16.11.2017   Savonlinnassa on liian paljon ruokakeskeisyyttä, ruoka valtaa sijaa muilta tekemisiltä, jotka tekisivät päivästä paremman, toisivat paremman olon, kun niitäkin olisi. Lisäksi ruoka ja kuuman juominen tekevän kehon liian lämpimäksi. Ulkona lämpimänä pysymiseen ja lämmöntuotantoon on hyvä, jos keho on niin viileä, että tuntuu, että olisi hyvä sen tuottaa lämpöä, jotta lämpenisi hiukan, ja niin keho lämpenee helposti pintapsia myöten, lämpö toki hängitään keskikeon ja raajojen sisäosista iholle päin, ihoon asti, jottei iho viilene ja palellu ja ihmienn kuole siihen. Jos keho on keskeltä turhan lämmin, niin ei lämmöntuotannon tarve tunnu polttavan tärkeältä tunne-elämän mielestä, ja niin keho jää viileässä viileäksi pinnalta, ja niin oakkasessa paleltumavaara on paljon suurempi kuin viileällä keholla, kun haluaa tuottaa lämpöä.
Savonlinnassa näyttäisi olevabn paljon myös tropiikista muuttaneita, joilla ei ole vaaran takua pakkasesta tunne-elämässän eikä oyrkimystä vakavissaan tuottaa lämpöä ja pitää ihoa ja koko kehoa lämpimänä niin kuin olisi oma henkensä kysymyksessä, niin kuin onkin ja jo heti nyt. Ja niin ulkona kulkiessa on tärkeää jaotella ihmiset niihin, jotka tavoittelevat lämmintä kehoa ja lämmintä ihoa siis sen osana, ja niihin, jotka eivät ollenkaan yritä, esim. siksi, että ovat sisällä tai mielestään ihan pian menossa sisälle, tai siksi,e tteivät tajua vaaraa. Ne, jotka tavoittelevat lämmintä kehoa, myls siis lömmintä ihoa, ovat osa yhteistä missiota, vaikkakin niin eritaitoisia, ettei kaikista voi ottaa mallia, ei kaikkien kanssa olla sosiaalinen ja joskus ovat niin taitamattomia monet, ettei voi olal seuralline kenenkään kanssa vaan vain itsekseen yrittää kaikin voiminpysyä lämpimänä, mitä tietenkin tarvitsee tehdä joka tapauksessa, sillä se on lämpimänä pysymisen perusta: lämpimänä pysyminen on tärkeämpää kuin sosiaalinen tyyli tai kaikkien miellyttäminen, lämpimänä pysyminen on täällä elämisen ehdoton perusedellytys, ja siksi se määrää sosiaalisia tapoja eikä tavat liikkumista tms, vaikka ilmastoon sopivat tavat määräävät liikkumista toki, yms. 

22.11.2017   Tänään aamupäivällä on pakkasta viitisen astetta ja lunta.
Kehon viileneminen ei ole vaarallista, siitä voi vain vilustua, vaikka menisi kömpelöksi tai kankeaksi kylmästä. Minkään kehonosan jäätyminen onkumminkin kamalan vaarallisrta:silloin paras vaihtoehto on lähes kaikkien mielestä itsemurha. Siksi on kovin vaarallista, jos iho, nenä, korvannipukat, sormet, varpaat tms on kylmä, vaikka muu keho on aika lämmin, sillä kylmät osat voivat jäätyä pakkasessa. Sen sijaan, jos muu keho luovuttaa lämpöä kasvoille, iholle ym pienille kehonosille, niin ihminen ei palelluta niitä ollenkaan yhtä herkästi ja pakkasessa ulkoileminen vain tuntuu kylmältä muttei ole niin vaarallista.

perjantai 6. lokakuuta 2017

Savonlinnalaisille liikuntaa

Nuoremptana Hlesingissä vielä asuessani harrastin innolla liikuntaa, se toi hyvän olon ja jaksavaisuuden, sai elämäni sujumaan. Olin hämmästynyt, kun viereiseen kaupunkiin Espooseen muutettuani liikunnan harrastaminen takeltali, oli jotenkin vaisua. Vielä hämmästyneempi olin, kun Savonlinnaan muutettuani siitä ei tullut oikein mitään, eikä vieläkään nyt kahdeksan vuoden jälkeen tunnu löytyvän liikunnan harrastamiseen mahdollisuuksia. Liikuntaa harrastetaan ilmeisesti paikallisen kulttuurin sisältä käsin, sen tavalla. Niinpä liikkumisen ilo on löydettävä savonlinnalaisittain, kun asuu Savonlinnassa. Samoin on löydettävä se sosiaalinen lokero, joka tarjoaa liikunnan harrastamisen mahdollisuuksia jatkuvasti ja niin hyvän olon pitkällä tähtäimellä sekä terveyden.
Liikunta on vapaata tekemistä perusmuodossaan. Savonlinnalainen, etenkään vanhus, joita on Nätkillä aika iso osa, ei yleensä tee kamalan vapaasti, vaan tavoittelee taideteoksen muotoa tms työlästyneeseen tapaan, jota ei itse tunnista työlästyneeksi, ja siksi liikuntakaan ei monelle tuo niin iloa. Sen sijaan savonlinnalainen laittaa vapaan tekemisen ja tunteidensa mukaisen vauhdikkaan toiminnan mahdollisuuksia matkailijoille ja mökkeilijöille. Jos olet vähän kuin matkailija tässä hetken verran, niin kenties löydät siitä vapaan tekemisentavan, esim. hyvän tavan juosta, jolle itse osaat laatia sosiaalisen suojan. Liikunta ei ole kuin köntti vaan kuin polveileva polku, joka johtaa johonkin suuntaan vain, milloin mihinkin suuntaan muutama askel. Liikunnassa on olennaista vaihtaa tyyliä, tekemisentaopaa, tavoitteita, motivaatiota hetkellisten tuntemusten ja aavistusten mukaan, millä sekunnilla on mikin hyväksi tai kiva idea. Liikunta on mielitekojen varasita kuten vaikka se,että mitä nyt söisin, mutta liikunnassa nuo mieliteot vaihtuvat vinhempaan, reaktiiviseen tahtiin.
Savonlinnalainen myös yrittää tosissaan, lähinnä kai taidetta mutta myös muuta. Liikunnassa tosissaan tekeminen on olennaista, se saa valitsemaan hyviä tekemisentapoja, hyviä reittejä yms, mikä auttaa suorimaan koko elämäntapaansa hyväätekevin tavoin, mistä iso osa liikunnan tuomasta hyvästä olosta on lähtöisin. Mutta liikunta on myös hyväätekevää tekemistä, jortakin mitä luontomme ja kehomme, päivittäinen hyvinvointimme kaipaa. Se on myös henkireikä työputkeen tms raadantaan ja ikkuna tunteidenmukaisen tekemisen mielekkyyteen.

Liikunnallisten lahjojen oppimisesta (myös palautumisesta) katso kirjoityukseni http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html
Tunteidenmukaisesta liikkumisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/10/tunteidenmukaisesta-liikkumisesta.html
Liikkuvuuden ylläpitämisestä vanhemmalla iällä http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/08/liikkuvuuden-ja-kunnon-yllapitamisesta.html

Savonlinnalaisuudessa on myös mielipide, että päivät, arki saa sujua hyvin, mm liikunnan kannalta.

13.11.2017   Jos noiden tekstien mukainen liikunta sujuu, muttei ole fyysinen kunto kovin hyvä, niin voisi kai välistä kävellessään tai muuten liikkeellä ollessaan ottaa liikunnallisemman spurtin niin kuin mieli tekee, sen jälkeen leppoisasti kuin vapaapäivänä kotiin kulkien ja sitten kotona palautua hyvin noiden ohjeoiden mukaan: lämpimän viltin alle, villasukat jalkaan, rentoa lepoa, kuulostelua, kun kroppa palautuu, lihakset vahvistuvat ja ryhti paranee, kroppa saa lepoa, ja sitten taas leppoisasti jalkeilla, antaen kropan vielä toipua, levätä, jos se haluaa. Niin saisi kai vähitellen fyysisen kunnon paremmaksi.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Savonlinnalaisuus ja pääkaupunkiseutulaisuus

Katselin Facebookissa, kun oli joitakin vanhoja pääkaupunkiseudun tuttuja ja toisaalta Itä-Savo-lehden uutisia. Jotenkin teki hyvää yhidstelmä pääkaupunkiseutulaisuutta ja savonlinnalaisuutta. Pääkaupunkiseudulla tuntuu olevan paljon parempi elämänlaatu, tervehenkisempi. Savonlinnalainenn on kuin mahakipuinen käpertynyt suojaamaan arvostamiaan asioita, koko ajan puolustusasemissa ja tavallinen pääkaupunkiseutulainen päivä olisi parempi: olisi onnistuneesti puolustanut ja elänyt elämäänsä monipuolisesti ja rtikkaasti. Mutta pääkaupunkiseutulainen akateemisen ulkoluvun arvostus kai joidenkin miesten tai insinöörisuuntautuneiden taitotason myötä tuo ikävän kaavan, joka painaa jatkuvasti niskassa ja pilaa elämänlaadun. Savonlinnassa on monta minua kiehtovaa asiaa, mutta on juututtu paikoilleeen kuin suojaamaan niitä eikä niin kuin tavallisen elämän hetkenä, jolloin ne automaattisesti ovat elämän osina ja voi vapasti elellä.
Muistelin tässä, kun Helsingissä lapsena omakotitalossa soittelin haitaria, niin se oli jotenkin ränt ränt viuh- tyyppistä, elämän mukana tulevaa, missä kaavamaisuus soittotunneissa suojasi mahdollisuuksia soittaa monenlaista musiikkia ihan kunnolla. Kun taas Savonlinnassa omin päin soitellessa voi hiljaisella soittimella kerrostalossa soitella mitä vain, mutta jotenkin lättänämmin pakertavammin kuin ajateltruna vain eikä elettynä. Mutta onkohan osa erosta siinä, että lapsena kun sotiin, niin ikkunasta näkyi pihlajan oksia, jotka jotenkin toivat haitarimaista miljöötä, kun taas Savonlinnassa on kosketinsoitin ollut seinää vasten ja ukulelellakin soitellessani olen istunut jossakin, mistä en näe samalla puita.
Mutta kumminkin elämäntaidoista näkyisi savonlinnalaisilla olevan pääkaupunkiseutulaisilta paljon opittavaa. Savonlinnassa taas osataan mummolanmaisen elämän luomista ja taiteiden taitoja muttei kai yhtä lailla niiden viehätystätunneta.

lauantai 2. syyskuuta 2017

Putinin vierailusta

En ole uutisia niin kovin tarkkaan seurannut, mutta kun Venäjän presidentti Putin vieraili heinäkuun lopulla Savonlinnan seudulla Punkaharjulla, niin seurasin vierailua Itä-Savo-lehden nettisivuilta ja mm selasin videota, jossa olikohan 10 min odotettiin Putinin saapumista Punkaharjulle, ja kun kamera kääntyi katsojiin, oli joukossa joku Yhdysvaltain presidentti Trumpia muistuttavan näköinen mies. Jälkikäteen sain uutisista vaikutelman, ettei Putin ollut vaikuttanut kyllin fiksulta tms ja siksi Venäjälle koitui lisää talouspakotteita Yhdysvaltojen taholta. Mistä syystä Suomen presidentti Niinistön piti matkustaa Yhdysvaltoihin kuukautta myöhemmin tapaamaan Trumpia näyttäen kumminkin sekä venäläistä muistuttavalta että varteenotettavalta. Ja siksi Suomeen palattuaan esiintyä telkussa venäläisen tyylisesti, jottei Venäjälle koituisi niin kovia talouspakotteita, ainakaan niin itkään.

Linnasta turvan tuojana, toista kertaa

Edellisestä kirjoituksestani tästä aiheesta on jo aikaa lähes kolme vuotta, joten kirjoitan tämän erikseen. Katso http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2014/12/linnateema-turvan-tuojana.html

Hieno näyttävä keskiaikainen ritarilinna paikkakunnan vetonaulana tuo oman tenhonsa ja sen, että paikkakunnan asukkaat haluaisivat panostaa siihen, että osaisivat linnamaisia juttuja, mm suojautumista, vaikkeivät juuri linnassa olisikaan. Suojaudutaan siis jonkin suojiin. Tällaisia mukana kulkevia tai elämän elementtejä ovat kamalan monille yhteiset positiiviset suojaa tuovat asiat, kuten ruoka, uskonto, musiikki, sivistys, hyväntahtoisuus, tunetiden kuunteleminen, viisaus, taidot, maailman eri kulttuurien tuntemus, oman tiensä kulkeminen, valtavirtaan sopiminen, varuillaanolo, mukavuudenhalu tavanomaisin tavoin, hyvin sujuva arki, tavallisesti kelpaavat syyt, itselle hyvin sopiva paikka maailmassa, luonnon viisaus, sotilaallinen voima, hämäys mutta yty perusta todellisuudessa, joukkovoima, muiden toiveiden mukaisuus, suojelevaisuus, ymmärrettävä sympaattinen käytös, hyvä laatu, elämänkokemus, samankaltainen seura, esikuvien luomat elämänuomat, arvostettavat asiat, oikeudenmukaisuuteen nähden liian päällekäyvyyden karsiminen pois kovin ottein (tai miten nyt hyvin toimiikaan, esim. sivistyksen tai kiltteyden tai perusjärjen avulla), ymmärrys elämää kohtaan, vapaa kapasiteetti tarttua hetkeen ja vastata hetken vaatimuksiin, kasvunvara, oma näkemyksellisyys, yms
Erona tässä linnateeman mukaisessa elämäntavassa pääkaupunkiseutulaisuuteen näkyy käytännön puolustuksen toimivuuden kannalta olevan se, ettei muiden käytöksen sallimisen kriteerinä ole, ett onko tavallaan ymmärrettävää, että sellainen henkilö teki niin, vaan se, ettei pönttöjä huonoja piirteitä saa kohdistaa toisiin edes tavan varjolla tai luulon tai komentelunhalun tai typeryyden tai sosiaalisen silmän perusteella. Jos olet pönttö, sen kuuluu olla oma ongelmasi, ei koko maailman. Maailma ei kuulu alaisuuteesi. Ei edes vaikka se olisi elämänviisauden puutetta eikä niinkään tyhmyyttä. Vainoaminen ei ole sallittu vaikka olisi tavallaan ymmärrettävää, ei myöskään toisten elämään puuttuminen. Murhaa pidetään pienempänä pahana kuin toisten elämään puuttumista, saati sitten ryhmien, esim. musiikkiharrastuneiden vainoamista, vaikka teon tekijän mielestä vainoaminen olisi pikkujuttu ja muiden tarvitsisi "vain" muuttua hänen klopioikseen tai lakata olemasta naisia tms.

Tässä olisi huomattava, että kun ihminen suojautuu tähän tapaan linnateemasta mallia ottamalla, niin hänen sosiaalinen ja yhteiskunnallinen asemansa vaihtelee. Hän ei useinkaan ole päällepäsmäri vaan pienempänä jonkin suojissa, mutta tuo jokin voi olla esim. kulttuuri eikä yksittäinen isompi henkilö. Näin hän on ikään kuin noiden asioiden kannattaja, muttei niinkään niiden puolestapuhuja, jollei satu olemaan niiden harrastaja. Hänen henkilökohtainen asemansa tukeutuu kulttuurin ilmiöihin, milloin mihinkin ilmiöön tai elämän puoleen ja on siksi yleensä noiden asioiden harrastajan asemaa tms eikä yksi vakiintunut asema kuin paalu pihalla aina paikoillaan. Mutta tietenkin vakiintunutkin asema saa usein näistä tukea.
Nämä ovat kuitenkin näyttäneet olevan eri juutu kuin terveet elämäntavat ja sivistys, jotka kyllä tuovat monta hyvää puolta mutta ovat usein sosiaalisesti isomman joukon kanssa tekemisissä ja siksi suojattomuutta tuovat, jos joku liian moraaliton ja/tai liian osaamaton esiintyy niiden äänenä. Linna tuo suojaa yhdelle maakunnalle tai niille main, linnatyyppiselle kulttuurialueelleen, mutta toki tavalliseen tapaan voi olla tekemisissä laajemman maailman ihmisten ja elämänmenon kanssa, sivistystä kunnioittaen. 

perjantai 1. syyskuuta 2017

Karhukuvioita pihametsikössämme Savonlinnan Nätkillä

Kirjoitin tämän lisäykseksi aiempaan kohtaa Ison murhamäärän syistä, mutta kopioin sen tähän kun se on kumminkin viimeisin kirjoitus tässä blogissa ja kiinnostava.

"1.9.2017   Karhukuvioita, karhuvaroituksen tunnelmaisia, pihametsikkömme polun viereisissä puissa, kai nyt elokuussa ilmestyneet. heinäkuun lopulla vieraili Venäjän presidentti Putin Punkaharjulla ja Savonlinnan oopperajuhlilla ja silloin näin viereisessä metsikössä ison eläimen, oka näytti pieneltä karhulta, kai Putinin vierailun vuoksi kaupunkiin tulleelta venäläiseltä erauspennulta, mutta olisi voinut olla naapurin newfoundlandingkoirakin, ehkä. Joitakin päiviä myöhemmin, ehkä viikon päästä, kuului illalla lähistöltä muutama järeän kiväärin laukaus,olisi joku voinut olla häätämässä karhua.

"

Tää meidän talo on Kaartilantie 15 Nätkin kaupunginosassa, siis viitisen kilometriä Savonlinnan keskustasta itään, aika lähellä eteläistä Saimaan rantaa, kolmen aika samanlaisen kerrostalon välinen piha-alue, josta noin puolet on metsikköä, joka sitten jatkuu eteläpuolelle muutaman kerran isompaan metsikköön, joka on yhteydessä rannan viereiseen puustoiseenalueeseen. Loput pihasta on kulkuteitä vierusnurmikoineen, hiekkalaatikoineen, yms sekä yhtä isoa nurmialuetta. http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/onnistunut-pihametsikko-malliksi.html
 Metsikkö on pihan luona harvaa, näkyisi karhu hyvin kauempaakin, tosin vain päivänvalon aikaan. Eteläpuolisessa metsikössä on muutama tiheikkö, karhujenko pitämiseksi kauempana siitä, missä ihmiset liikkuvat? Rannassa on iso tiheikkö, johon ei näe ollenkaan, karhujako varten?

Pihametsikkö luo viihtyisyyttä sellaiselle, joka luontoa kaipaa, muttei ole omaa mökkiä tai kaipaa luontoa kaupungissakin. Kun asuin Helsingissä kerrostalossa, josta ei näkynyt puita muuta kuin yhden puun tyvi, niin aloin kaivata luontoa, jopa niin paljon, että kävin maatalouskoulussa vuoden mittaisen kurssin. On olemassa paljon puuttomampia kerrostaloalueita Suomessa, jopa huokeahintaisia. Jos ei halua puita tai pelkää metsikköjä, niin voi muuttaa sellaiseen, missä on vain jokunen hassu puu ja paljon rakennettua, asfalttia, kenties nurmikenttiä ja lasten hiekkalaatikkoja, keinuja yms. Tämä asuinpaikka taas on sellaisen kaupunkilaisen valinta, joka kaipaa luontoa. Metsiköissä ei Suomessa yleensä ole mitään vaarallisia eläimiä. Missä määrin lähiseudun tiheiköt tuovat kaupunkiin karhuja ym villieläimiä? Miksi kaupungin viheralueiden hoidossa halutaan jättä tiheikköjä? Karhujen karsiminen pitäisi kai aloittaa siitä, että karsitaan tiheikköjä. Mutten nyt sitten tiedä, kun seutu vaikuttaa vaaralliselta muutenkin murhien vuoksi, niin olisiko aloitettava ilmastotaitojen (ks. http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html ) opettamisesta ulkomaalaisille eikä karhun etsimisestä?