Elämänviisauden määrästä

Jos nyt ajattelee sitä, mikä on helsinkiläisen elämänviisauden määrä verrattuna savonlinnalaiseen, niin kyllä helsinkiläisen on paljon suurempi. Savonlinnassa käy usein niin, että kylläinen vatsa korvaa maailmasuhteen eheyden puutteen, mm ihmissuhteiden kompastelut, tai sitten ollaan pottuuntuneita vaarallisuuteen asti ja kotiin eristäytyväisiä, mikä katkoo elämänmahdollisuuksia. Helsinkiläinen sen sijaan löytää harmonian elämän keskeltä, ihmissuhteet sujuvat kauniisti "Elä ja anna toisten elää" -säännön mukaisesti, on kaunista ja perusvire on hyvä olo ja kaikkien vapaus on suuri ja vastuuntunto useimmiten myös. Jos vaikka huonollakin säällä kulkee ulkona, niin maisema ikään kuin sädehtii vesipisaroineen kaikkineen ja on tunnelmallista, ihmiset toimeliaita ja hyvää toivovia, rakentavasti yhteen pelaavia. Savonlinnassa kai menetetään tuo siksi, että sallitaan ammattialsilta pahantekoa ja osaamattomuutta sen sijaan, että luokiteltaisiin kukin sentasoiseksi kuin on ja otettaisiin viralta ne, jotka käyttävät ammattiaan väärin, esim. heikompiaan kohtaan.  Savonlinnalainen on usein ruotsalaiseen tapaan ottanut kaavan yhteiskunnan säännöksi eikä sen henkeä oiekutusta velvoitteeksi siitä, mitä vaatimuksia piti kunkin koko ajan täyttää esim. jossakin ammatissa ja vastaavasti, mhin kyllä on oikeus, vaikkei sitä koulukirjoissa niin omakohtaisen näkemyksellisesti lähestytty. Oli Ruotsi eli ei, niin suomalaiset viisaudet ovat tärkeitä opetella ja noudattaa aina kaikessa kunnolla!